Vuoden 1993 jälkeen orkestraalinen rock-yhtye Apocalyptica on julkaissut kuusi studioalbumia, joissa esiintyy sellopohjaisia instrumentaaleja sekä muutamia vokaali-biisejä. Mitä tyylejä ikinä he ovatkaan kokeilleet – tunnelmallisista välisoitoista nopeisiin, takoviin rytmeihin - heidän musiikkinsa on aina ollut mukaansatempaavaa, dynaamista ja vahvasti melodista. Kuitenkin nyt heidän seitsemännen albumin, 7th Symphony, kohdalla ei voida enää puhua pelkästä sinfonisesta albumista, se on jo käytännöllisesti katsoen sinfonia.

"Instrumentaaliset osiot ovat instrumentaalisempia, kuin mitä olemme koskaan tehneet," sanoo pääsanoittaja ja sellisti Eicca Toppinen. "Aikaisemmilla levyillä meillä joskus oli biisejä, joihin olisi ollut potentiaalista lisätä vokaalit, mutta ne päätyivät instrumentaaleiksi. Tällä kertaa istrumentaalit ovat puhtaasti instrumentaaleja, joissa on pitkiä progressiivisia osuuksia. Halusimme tehdä instrumentaaleja, joissa kukaan ei ajattele 'Hienoa, mutta missä ovat vokaalit?'"

Samalla 7th Symphony sisältää lauluja, jotka rokkaavat enemmän kuin mitkään aikaisemmat vuoden 2001 eeppisen Cult-albumin jälkeen. Levy oli ensimmäinen joka sisälsi suurimmaksi osaksi orginaaleja biisejä. Samoin kuin Cult sai fanit näkemään Apocalyptican uudesta näkökulmasta, 7th Symphony on askel eteenpäin bändin luovuuden evoluutiossa. Suurimman osan biiseistä levyllä on tuottanut Joe Barresi (Queens of the Stone Age, Tool) ja kaksi neljästä vokaali-biisistä on tuottanut Howard Benson (My Chemical Romance, Papa Roach).

"Joe sanoi meille, 'Kaverit, tämän albumin myötä monet metallifaninne palaavat'" Toppinen sanoo. "Se on raskaampaa ja jännittävämpää. Siinä on hyvin dramaattinen klassinen-metalli sekoitus. Ja raskaat biisit ovat erittäin raskaita."

Kuuden sinfonisen biisin lisäksi, albumilla 7th Symphony esiintyy neljä vokaali-biisiä, jotka kirjoitettiin yhdessä mukana olleiden artistien kanssa. Ensimmäisessä sinkussa, "End of Me", kirjoittamisessa mukana oli sekä Johnny Andrews että biisillä laulava Bushin keulahahmo Gavin Rossdale. "Se on ehdottomasti siisti rokkibiisi," sanoo Toppinen. "Gavinilla oli selvät omat ideat ja hän halusi muuttaa säveltä ja sanoituksia, mutta työskentely hänen kanssaan oli helppoa. Hän on mukava tyyppi ja erittäin ammatillinen."

Muutkin vierailevat vokalistit ovat vaikuttavia. Shinedownin Brent Smith laulaa biisillä "Not Strong Enough", jonka kirjoitti palkittu pop-lauluntekijä Diane Warren (Aerosmith, Toni Braxton, LeAnn Rimes, Trisha Yearwood) ja tuotti Howard Benson (My Chemical Romance, Papa Roach). Benson työskenteli myös biisillä "Broken Pieces" yhdessä Flyleafin Laceyn kanssa.

Yksi raskaimmista biiseistä albumilla on "Bring Them to Light", joka tehtiin yhteistyössä Joe Duplantierin kanssa (Duplantier on ranskalaisesta Gojira metallibändistä). Toppinen tutustui Duplantieriin Ranskassa julkaisijansa, joka myös työskentelee Gojiran kanssa, kautta. "Hänestä tuntui että me tulisimme toimeen hyvin ja hän oli oikeassa," sellisti sanoo. "Yhdistelmä on mahtava. Se ei kuulosta Gojiralta, eikä myöskään liikaa Apocalypticalta. Se on sinfonista trash metallia ja Joen vokaaliosuudet ovat hyvin erilaisia, kuin mitä hän on tehnyt Gojirassa. Se on hyvin jännittävää."

Barresin toimiminen päätuottajana oli hyvin palkitsevaa Apocalypticalle muutamastakin syystä. Ensinnäkin, monta vuotta matkusteltuaan levyttämässä ympäri maailmaa, Apocalyptica pystyi vihdoin työskentelemään kotona Helsingissä. Ja mikä tärkeämpää, he arvostavat Barresin kykyä huomioida yksityiskohdat ja puskea luovia ideoita. "Käytimme effektejä enemmän kuin koskaan ennen ja saimme täysin erilaisen soundin, mutta silti levy tuntuu hyvin orgaaniselta," Toppinen sanoo. "Rummut ovat luonnollisempia, eikä sämpläystä ja editoimista ole paljoa. Kun teimme biisejä, löysimme mahtavia soundeja ja tallensimme ne samantien. Emme lähteneet muokkaamaan niitä liikaa kuten ihmiset nykyään tekevät."

Yksi Toppisen lempibiiseistä albumilla 7th Symphony on "Beautiful". Kokonaan orkestraalinen kappale levytettiin kolmella sellolla rumpalin Mikko Sirénin soittaessa bassoa. "Se oli ensimmäinen kerta kun Mikko soitti bassoa elämänsä aikana," sanoo Toppinen. "Se on kaunis akustinen kappale, joka nauhoitettiin studiolla yhdellä otolla."

Jos "Beautiful" kuulostaa paljaalta ja herkältä, se voi johtua tavasta millä biisi nauhoitettiin. "Päätimme soittaa sen alasti," Toppinen kertoo. "Se oli hetki, jolloin neljä jätkää soittaa alasti huoneessa akustista musiikkia. Alasti oleminen tuo aina mukavan fiiliksen. Kokeilimme soittaa vaatteet päällä, mutta sitten tuli olo, että jotain puuttuu. Mikko halusi juhlia ensimmäistä kertaansa basson varressa oleamalla alasti, ja kerta hän oli jo valmiiksi alasti, ajattelimme, että kaikkien muidenkin tulisi olla alasti. Se oli samantien paljon hauskempaa."

Apocalyptica aloitti kirjoittamaan albumia 7th Symphony viime syksynä ja Sirén lensi Los Angelesiin tammikuussa nauhoittamaan rummut. Mutta heti kun hän saapui, Toppinen koki yhtäkkisen luovuuden ryöpyn kotona. "Kirjoitin kolme biisiä lisää sen jälkeen, jotka sitten lähetin Mikolle demoina. Me nauhoitimme muut osiot ja oli hyvin outoa mennä studioon soittamaan biisejä, joita ei oltu kertaakaan harjoiteltu taikka tehty viimeisiä sovituksia. Paljon asioita puuttui. Mutta se oli jännittävää, koska teimme asiat hyvin eritavalla ja joka asian kanssa joutui käyttämään luovuutta. Ja ne olivat siten raikkaampia. Emme vain nauhoittaneet viittä demoa ja yrittäneet valita niitten välillä."

7th Symphony on 17 vuoden rankan työn musiikillinen huipennus. Apocalyptica perustettiin Sibelius Akatemiassa vuonna 1993 luovuuden purkautumistieksi Toppisen ja kolmen hänen klassisesti koulutetun luokkakaverin myötä. Kolme vuotta myöhemmin heidän debyyttialbumi, Apocalyptica Plays Metallica by Four Cellos, julkaistiin.

"Kun teimme ensimmäisen albumin, odotimme että ehkä myymme 1000 levyä ja teemme muutaman keikan ja niin on hyvä. Sitten saimme useita keikkapyyntöjä ja soundimme muuttui täysin. Tajusimme, että ensimmäinen albumi kuulosti kamalalta, joten halusimme tehdä uuden jännittävämmän levyn."

Vuonna 1998 julkaistussa Inquisition Symphonyssa Apocalyptica uudelleen määritteli heidän lähestymistapansa ja lisäksi he saivat paremmin levyn tuotetuksi Otto Donnerin ja Hiili Hiilesmaan myötä. Kuten heidän debyyttillään, myös tällä levyllä esiintyi Metallicaa, mutta myös Faith No Morea, Sepulturaa, Panteraa ja kolme orginaalia. "Oli hauskaa, sillä ensimmäisen albumin jälkeen kaikki sanoivat, 'Tämä on hienoa yhdeksi kerraksi', ja sitten taas toisen albumin jälkeen ihmiset sanoivat, 'Nyt tämä on nähty, ette voi tehdä mitään enempää. Apocalyptican aika on ohi.' Mutta olemme vieläkin täällä," Toppinen sanoo.

Ollakseen ajan tasalla, Apocalyptica tiesi, että heidän tulisi tehdä joitain muutoksia. Joten albumia Cult varten tehtiin vain kolme coveria ja loput olivat Toppisen orginaaleja. Bändi otti myös mukaan kahdelle biisille vokalistit Sandra Nasic ja Matthias Sayein. Albumi ei istunut levy-yhtiön tarpeisiin, joka halusi albumillisen covereita. Onneksi Apocalyptican sopimus levy-yhtiön kanssa oli juuri päättymässä, eikä sitä enää uusittu.

"He halusivat hulluja cover-versioita Motorheadista ja AC/DC:stä ja me päätimme, että emme halua tehdä niitä ja sopimus päättyi. Ja tämä tunne on aistittavissa albumilla Cult. Se on hyvin intohimoinen. Olemme iloisia, että saimme uuden labelin Saksasta ja albumi julkaistiin. Se ei kuitenkaan ollut helppoa ja se oli meille tärkeä käännekohta. Jos olisimme noudattaneet ohjausta ja julkaisseet kolmannen cover-albumin, uskon, että se olisi ollut Apocalyptican viimeinen albumi. Cult loi uuden tyylin."

Kun Apocalyptica palasi studioon 2003 heillä oli uusi suunta ja tarmo. He pitivät niin paljon vokaali-biiseistä albumilla Cult joten he pyysivät poptähti Nina Hagenia laulamaan coverin Rammsteinin "Seeman" biisistä ja ruotsalaisen Linda Sundbladin laulamaan vokaalit biisiin ”Faraway, Vol 2.” 2005 Apocalyptica sai mukaansa vieläkin enemmän tähtiä. "Betrayal/Forgiveness" biisillä rummuissa oli Slayerin Dave Lombardo, "Bittersweet" biisiä tähditti HIM-yhtyeen Ville Valo ja Rasmuksen Lauri Ylönen, joka lisäksi lauloi vokaalit biisiin "Life Burns!"

Mutta vuonna 2007 ilmestynyt Worlds Collide teki Apocalypticasta kansainvälisen ilmiön. Kuten edeltäjänsäkin, levyllä oli useita vierailevia tähtiä: Lombardo palasi mukaan biisillä "Last Hope", Slipknotin Corey Taylor oli biisillä "I’m Not Jesus", Lacuna Coilin Cristina Scabbia biisillä "S.O.S. (Anything But Love)", Rammsteinin Till Lindemann oli mukana David Bowien ja Brian Enon coverilla "Helden" ja Three Days Gracen Adam Gontier lauloi koko sydämensä kyllyydestä biisin "I Don’t Care". Radiot reagoivat ja "I Don’t Care" päätyi Billboardin Hot 200 listan sijalle 59 ja seitsemänneksi sekä Billboardin Top Independent Albums että Top Rock Album listoille.

"Oli tosi omituista kokea semmoista menestystä," Toppinen kertoo. "Rammsteinin cover, jonka teimme Nina Hagenin kanssa oli suosittu Keski-Euroopassa. Ja biisi Ville Valon kanssa oli suosiossa myöskin Euroopassa. Mutta meillä ei vielä ollut ollut oikeaa menestystä Amerikassa. Vaikka kun kirjoitimme biisin "I Don’t Care" ja ensimmäinen demo oli valmis, ajattelin että se voisi olla jotain suurta, en koskaan uskonut, että siitä todella tulisi niin suurta."

Kun kesäkiertue Amerikkaan ja Europpaan on jo sovittu, tie albumille 7th Symphony on luotu. Albumista tulee Apocalyptican eklektisin ja inspiroivin albumi. Albumi, jossa on tasapainossa kauniit melodiat ja raskaat, mahtipontiset rytmit.

"Teimme kovasti työtä levyn eteen ja meillä oli myös hyvin hauskaa," Toppinen kertoo. "Uskon, että ne jotka tykkäävät instrumentaaleista, tulevat tykkäämään tästä levystä eniten. Ja ne, jotka tykkäävät rokkaavista biiseistä, tykkäävät myös tästä eniten. Tällä levyllä on jotain kaikille."